Kaikki on minua vastaan. Karmea kapinointi ja riidan kylväminen. Haudattujen asioiden kaivaminen. Mitä olen nyt tehnyt? Toiminut niin kuin MINÄ toimin. Muut eivät luultavasti hyväksy minua, päätöksiäni, ehdotuksiani, tekojani, vaikka olen oma itseni. He eivät ymmärrä eivätkä arvosta uhrautuvaisuuttani.
Tämä on raskasta. Yritän kovin saada kaiken sujumaan, että muillakin olisi helpompaa, paljon helpompaa. Se minkä minä saan siitä kiitokseksi on ainainen valitus ja vastaan laittaminen. Stressaan, koska tällä hetkellä minulla on liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Keväällä pitäisi valmistua, nyt syksyllä on iso tapahtuma, jota olen järjestämässä. Lisäksi minulla on keväältä pari kurssia kesken ja tutoroinnit yms. toiminnat.
Tapahtuman järjestämisessä kaikki suuremmat järjestelyt kaatuvat minun harteilleni ja lopulta kukaan ei ole tyytyväinen, MITÄ VITTUA. Epäreilua? Panostan työhöni. Silti minua arvostellaan ja katsotaan nokan vartta pitkin ja ehdotukseni eivät kelpaa, vaikka olen hommannut julisteet, logon, liput yms. ilmaiseksi. Ja niihin ollaan tyytyväisiä nyt, ei alussa vaikka idea on ollut koko ajan sama. Muut ovat vain juosseet kokouksissa muka tekemässä jotain. En jaksa, mutta on jaksettava. Tapahtumasta ei olisi vielä tietoakaan, jos minä en olisi toimikunnassa. Äh. He eivät tajua kaikkea, eivätkä arvosta minua yhtään. Kun kokouksessa ehdotan jotain, minua ei aluksi kuunnella. Kunhan saan yhden kuuntelemaan, lopulta muutkin suostuvat kuuntelemaan. Kaikki ovat aluksi ehdotustani vastaan, kerron perusteet, jolloin yksi kyseisestä porukasta myöntyy asialle. Vähän ajan päästä loputkin myöntyvät. Heidän on näköjään pakko olla samaa mieltä ja aina alussa olla minua vastaan. Kun asia on päätetty toteuttaa, sitä ruetaan kehumaan ”olipa hyvä kun ME keksittiin se ja se..” Turhauttavaa ja täyttä sontaa. Tekisi mieli lähteä toimikunnasta pois, mutta siinä on kivaa olla järjestämässä tapahtumia ja olla suunnittelemassa. Sittenhän sitä näkisi millaisen tapahtuman he saisivat keskenään pystyyn.
Nimenomaan yksi ihminen on aina vastaan ehdotuksiani ja jos olen jotain tehnyt ja hän luulee itse olevansa joka ikinen kerta oikeassa. Kun on kyse minulle määrätyistä hommista, on kauhea kiire, vaikka asian ehtisi hoitaa viikonkin päästä, samalla lopputuloksella. Mutta kun muilla on tärkeät ja oikeasti kiireelliset asiat, joudun minä olemaan se joka hoputtaa ja työntää tulta perseiden alle. Tällaista pientä koulussa.. Olen liian kiltti. Hoidan hommani mutisematta ääneen mitään.
Stressaan aivan liian paljon, en saa edes öitä nukuttua kunnolla. Senkin huomasin vasta tänäaamuna kun viimeyön nukuin heräämättä kertaakaan kesken unien. Millon lie olen viimeksi nukkunut yhtä soittoa koko yön? Kaverini kertoi tänään että hänellä menee päin vastoin, ainakin toistaiseksi: Hän huomaa silloin kun hän nukkuu huonosti yönsä. Minä huomaan kun nukun hyvin ja sen huomaan harvoin. 🙁 Mutta tänäaamuna oli ihanaa herätä hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä pitkään koulupäivään. <3
Finlanders – Ihana aamu
”Voiko ihanammin päivän enää alkaa
onko ihanampaa aamua kuin tää.”
httpv://www.youtube.com/watch?v=DW1ps0h5HNI